Kirjan nimi: Viimeinen kesäyö
Tekijä: Leena Lehtolainen
Julkaisu: Tammi 2006
Kirja sisältää yhteensä 12 lyhyttä Leena Lehtolaisen kirjoittamaa
poliisiromaania. Tarinat ovat melko lyhyitä, sillä kirjalla on pituutta
noin 300 sivua. Kirjan sisältämien tarinoiden pituus vaihtelee
huomattavasti, mutta niistä jokainen kertoo omanlaisensa poliisitarinan.
Kirjan tarinoista selvästi pisin on nimeltään Viimeinen kesäyö, jonka
mukaan kirja kokonaisuudessaankin on nimetty. Tarina kulkee päähenkilön
kertomana, eli päähenkilö kertoo tarinaa minä muodossa.
Tarinan Viimeinen kesäyö päähenkilö on Venla Männistö, joka on
muuttamassa kesäksi pieneen maalaiskylään kesätöihin. Sopeuduttuaan
pikku hiljaa uuteen kesäkotiinsa, Venla tapaa uusia tuttavuuksia ja
aloittaa kesätyönsä paikallisen sanomalehden toimittajana. Juuri kun
elämä maalla alkaa sujua, ja ihmissuhteiden ollessa mallillaan, tapahtuu
koko kylää horjuttava kuolema tragedia. Venla pääsee nyt näyttämään
toimittajan taitonsa, mutta entä kun menehtynyt onkin uuden ihastuksen
sisko ja rikkaan kylänjohtajan tytär? Itse ihastuskin osoittautuu
petturiksi. Tragedian jälkeen asiat menevät päälaelleen ja Venlan välit
vuokraisäntää kohtaan alkavat lähentyä.
Tarinassa Viimeinen kesäyö on mukana useita henkilöitä. Keskeisimpiä
henkilöitä ovat Daniel Björnberg (vuokraisäntä), Anders Lagerblad (uusi
ihastus), Ylva Lagerblad (sisko), Rönn (työnantaja), Eero Pitkänen
(eläinlääkäri) sekä Vihervuori ja Lahti (poliisit).
Tarinan tapahtumat sijoittuvat kesään, mutta tarkempaa vuosilukua tai
ajankohtaa ei kerrota. Tapahtuma paikkoina toimivat muun muassa vuokra
mökki, työtoimisto, tanssilava, vuokra isännän kotitila ja Andersin
kotikartano.
Kokonaisuudessaan teos oli mielenkiintoinen, ja sisältäessään monta
erilaista tarinaa, kirja pysyi mielenkiintoisena alusta loppuun asti.
Tarinat ovat mukaansa vieviä, sillä asioita ei pitkitetä vaan ne
etenevät nopeasti. Suosittelen lukemaan koko teoksen.
Janna-Mari
Esittely on hyvin kirjoitettu ja kaikki tarvittava on kerrottu. Kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta ja voisin hyvinkin lukea sen joskus!
VastaaPoista-Sanni