Kirjan nimi: Kuparisydän
Kirjailija: Leena Lehtolainen
Kuparisydän on Leena Lehtolaisen pitkän tauon jälkeen kirjoittama kolmas dekkari. Kirja on painettu vuonna 1995.
Kirjassa on päähenkilö Maria, joka toimii kirjan kertojana eli
tarinaa kerrotaan minä muodossa. Marialla tuntuu olevan monta roolia,
sillä yhdessä vaiheessa hän on vain viaton kotiseutuunsa palanut neiti,
toisessa kiinnostunut etsivä ja loppua kohden pelastaja.
Kirjassa on muita sivuhenkilöitä Merita (murhattu nainen), Ella
(kouluaikainen kaveri) Antikainen (etsivä) John (entinen ihastus), Antti
(miesystävä) sekä Matti (Ellan mies) ja Mikko -kissa.
Kaikilla henkilöillä on jollain tavoin läheiset suhteet toisiinsa, koska he tulevat samasta pienestä kylästä.
Marian saapuessaan kotiseudullensa Arpikylään, hän muistaa jälleen
kylässä leijuvan rikin ja kuparin kitkerän lemun hyvän hajumuistinsa
perusteella. Marialla on suhde Anttiin. Heillä on ristiriitainen suhde,
sillä Antin mielestä jos he haluavat olla aina yhdessä, he voisivat
mennä naimisiin saman tien. Tämä ajatus kuitenkin pelottaa Mariaa. Antin
lähtiessä Chigagoon työmatkalle, Marialla on aikaa pohtia heidän
suhdettaan. Asiat eivät kuitenkaan ole niin yksinkertaisia, sillä hän
tapaa Arpikylässä viettäessään nuoruuden ihastuksensa Johnin. Tunteiden
uudelleen noustessa pintaan kaikesta huolimatta Maria on pysyy
rakastuneena Anttiin.
Juuri asioiden edetessä oletetulla tavalla, kun Maria tapaa vanhoja
ystäviään ja Arpikylässä sijaitsevan Tornin avajaiset vihdoin pidetään,
Maria joutuu keskelle murhaa. Mikä pahinta, hänen tuttavansa. Kirjan
nimi tulee murhatun naisen kupari korvakorusta. Mutta kuka avajaisissa
olleista hänet murhasi? Kun kuulusteluja on käyty ja etsitty syyllisiä,
asioiden selvitessä Maria joutuu itse lähelle kuolemaansa. Kukapa
muukaan hänen mukanaan on kuin John. Tuo mies, kenestä hän on uneksinut
kuvitellut joskus pelastavansa. Kirjan loppuun mennessä, Maria tapaa
miehensä Antin.
Teoksen miljöö on sama koko kirjan ajan, niitä ovat mm. Arpikylä tai
siellä sijaitsevat poliisilaitos, Marian koti tai Torni. Tarkkaa
ajanjaksoa tai vuodenaikaa ei mainita, mutta tekstistä huomaa vuodenajan
olevan kohtalaisen lämmin.
En itse lue kovin paljoa kirjoja, enkä ole ennen lukenut kuin ehkä
yhden tai kaksi dekkaria. Mielestäni, tämä vaikutti kiinnostavalta
erityisesti loppua kohden. Kirjastonhoitaja suositteli tätä minulle enkä
ihmettele miksi. Vaikka alussa kiinnostus meinaisikin lopahtaa, loppua
kohden jännitys vain nousee. Tämä kirja oli yllättävä, jonka vuoksi
suosittelen lukemaan sen alusta loppuun.
- Sara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti